<Tänne laitetaan tarinat! Merkkaa tarinan alkuun esimerkiksi näin:
Mäyrähammas, Puroklaani. Eli merkkaa kissasi nimi ja klaani tarinan alkuun. Pisteitä saa tarinan sanojen mukaan (1P=30 sanaa)
Merkkaa vielä tarinan loppuun sen sanamäärä!
Vuodenajat menevät näin:
Lehtisateen alku>Lehtisade>Lehtisateen loppu
Nykyinen vuodenaika: Lehtisade
TAPAHTUMA LOPPUNUT
Tuuheakasvo-puroklaani
”Rikoin soturilakia… Mitä nyt… Ei kai minua eroteta…”
Kuiskailin itselleni.
”Ei… Ei”
Vinhatähti sanoi.
”Miksi? Rikoin soturilakia!”
Huusin.
”Haluatko tulla erotetukdi? Siinä tapauksessa suostun mutta en jos et tahdo”
Vinhatähti sanoi.
”En tahdo, mutta olkoon sitten!”
Sanoin hieman vihaisesti.
”Voi tuota soturia”
Vinhatähti mumisi niin etten kuullut
Kun menin sotureiden pesään näin yksitassun näyttävän varoittavia katseita mestarinsa vieressä ja tuijotin tätä pelokkaasti.
”Älä pelkää yksitassua”
Liekkikatse sanoi ja kuiskasi jotain yksitassulle.
”En minä sinua usko”
Mutisin ja aloin nukkumaan.
Moi The Simpsons fan! Saat tarinasta 20p,sillä se oli hieman lyhyt ja kirjoitusvirheitäkin oli hieman. Mutta kiitos kun lähetit sen!
Huurretassu, Puroklaani
Huurretassu käveli Kaislasydämen luo. ”Kaislasydän! Mitä sinä siinä odottelet?” tämä sähähti naaraalle.
”Anteeksi. Meidän piti lähteä harjoittelemaan, eikö? Liekkikatse ja Yksitassu tulevat mukaan.” Kaislasydän kertoi. Huurretassu pyöräytti silmiään, mutta ei pannut vastaan. Hän piti Yksitassusta, ja halusi nähdä siskonsa. He olivat kummatkin samanlaisia, ilkeitä ja ovelia. ”Mennään!” Kaislasydän huudahti ja johti Huurretassun pois leiristä. Huurretassu seurasi nyrpeänä häntä harjotuskuopalle. Kaislasydän oli hänestä ärsyttävä. Vaikka naaras oli aina pirteä ja iloinen, ei Huurretassu hänestä pitänyt. Mieluummin hän olisi ottanut mestarikseen vaikka Ruokohännän! Huurretassu seurasi hiljaa Kaislasydäntä. Yhtäkkiä Yksitassu ja Liekkikatse ilmestyivät pensaasta. Huurretassu tuijotti sisartaan häntä hieman nykien. ”Moi, Huurretassu.” tämä mutisi.
”Hei vaan. Mitenkäs sujuu, ei varmaankaan kovin hyvin Liekkikatseen kanssa?” Huurretassu ivallisella äänellä vilkaisten Liekkikatsetta ilkeästi. Yksitassu huokaisi. ”Ei tosiaankaan. Liekkikatse, hän ei tosiaankaan osaa mitään! Se sinun Kaislasydämesi on varmaan yhtä ärsyttävä?” tämä kysyi virnistäen. Tuhahdin muka vihaisena. ”Ei hän ole minun Kaislasydämeni. En minä hänestä piittaa. Tule, mennään äkkiä!” älähdin ja rynnistin liikkeelle. Yksitassu tuli rinnallani. Kaislasydän ja Liekkikatse istuivat kuopan reunalla. ”Missä viivyitte?” Liekkikatse tiedusteli. ”Ei kuulu sinulle.” tiuskaisin ennen kuin kukaan ehti sanoa mitään. ”Miksi hän aina utelee toisien asioita? Ärsyttävää!” ajattelin vihaisena. ”Yksitassu, aloita sinä. Hyökkää ensin Huurretassun kimppuun.” Kaislasydän neuvoi.
//Yksitassu?\\
Perhohäntä heräsi haukotellen. Hän alkoi sukimaan turkkiaan, joka oli pörrössä yön jäljiltä. *Toivottavasti tänään on hyvä päivä… Ilman rajakahakoita tai sellaisia.* Kullankeltainen naaras ajatteli. Kun tuuheahäntäinen kissa oli puhdistanut itsensä, hän tassutti ulos pesästä. Sitten hän tepasteli Rastassulan luokse.
“Pääsisinkö johonkin partioon?”, soturitar kysyi.
“Mene katsomaan Ukkosklaanin rajalle saalistamaan, ja ota pari kissaa mukaasi.”, varapäällikkö vastasi. Perhohäntä nyökkäsi vastaukseksi, ja meni pyytämään Yökukkaa, Pilviturkkia, Juovamarjaa oppilaansa kanssa mukaansa. Hetken päästä partio lähti Perhohännän johdolla matkaan.
Kun kissat olivat perillä, he jakautuivat kahteen joukkoon.
“Yökukka, Juovamarja, ja Jokitassu, menkää te oikealle. Minä ja Pilviturkki menemme vasemmalle.”, Perhohäntä ohjeisti. Hän meni harmaan kollin kanssa rajan lähettyville, järven rantaan.
“Yh, täällä haisee!”, Pilviturkki marisi.
“Tarkoitatko Ukkosklaanin hajua, jonka tuuli on tuonut meidän puolellemme?”, Perhokukka kysyi iloisesti.
“Älä esitä aina noin pirteää. Älä esitä olevasi täydellinen. Se on ärsyttävää.”, harmaa soturi tiuskaisi, ja käveli pari hännän. *Mitä tein väärin?*, Perhohäntä ajatteli myrtyneesti, mutta peitti tunteensa, ja laittoi tilalle pirteän hymyn. Naaras meni järven rannalle, varmisti ettei hänen varjonsa tai kuvajaisensa ole veden pinnalla, ja jäi odottamaan kalaa. *Miksi menimme järvelle? Täällä on vaikeampaa saalistaa. Tai no, Rastassulkahan käski tulla tänne.* Perhohäntä istui rannalla hetken aikaa, mutta se tuntui ikuisuudelta.
*Voisin mennä uimaan… Se virkistäisi.*, soturitar pohti, ja tassutti veteen. *Ei, minun pitäisi saalistaa!*, hän torjui ajatuksensa. Sitten kullankeltainen naaras istahti takaisin rannalle. *Ääh! Enhän minä enaa voi kalastaa, kun säikäytin kalat menemällä veteen!*, Perhohäntä mietti ja murahti itsekseen. *Minun pitää kohta mennä muiden luokse. Menen vaikka tuonne saalistamaan pari hiirtä tai jotain.*, naaras aprikoi, ja tassutteli Ukkosklaanin rajalla olevien puiden luokse. *Tuolla puiden takana on jotain!*
“Perhohäntä!”, naaras kuuli Pilviturkin äänen. *Äh, nyt hän säikäytti sen pois.*
“Kohta! Nappaan vielä jotain!”
Perhohäntä tassutti hiljaa pensaan luokse ja naukaisi:
“Kuka siellä?” Hän kuuli, kun pensaan lehdet kahahtelivat. *Tuo EI ole riistaa. Eikä mikään toinenkaan eläin. Tuon on pakko olla kissa.* Hän astui askelen taaksepäin.
“Kuka siellä?!”, naaras naukaisi kipakammin kun viimeksi.
//Loisto? Enkä osaa kirjottaa noloja kohtia tai mitään koska en voi joten Animagin on pakko >:)
Arvionnin aika!
Huurretassu 40p
Perhohäntä 50p (Muista ensi kerralla laittaa hahmon nimi ja klaani alkuun)
//jatkan huurretassu//
Yksitassu- puroklaani
”Hah hah miksi hyökkäsin siskoni kimppuun?” Kysyin.
”Harjoittelemme taistelemista!”
Liekkikatse tuhahti hermostuneesti.
”Miksi en voisi…”
Sanoin virnistäen ja aloin roikkumaan liekkikatseen kaulassa.
Huurretassu nauroi.
Liekkikatseen kaulasta alkoi virrata verta.
”Lopeta, hullu kissa!”
Liekkikatse huusi turkisaan.
”Mietitäänpä… En”
Sanoin kylmästi.
”Voi tähtiklaanin tähden, lopeta!”
Kaislasydän huusi ja yritti vetää minua hännästä.
Huurretassu mumisi jotain.
Silloin lakkasin puremasta liekkikatsetta joka oli jo puoliksi kuollut.
”Olen miettinyt… Jos muuttaisin pois klaaneista”
Huurretassu kuiskasi hiljaa.
”Älä!”
Huudahdin ja poskelleni tipahti kyynel.
Huurretassu siristi silmiään ja juoksi päällikön pesään.
#mitä minä tein? Loukkasinko minä häntä jotenkin?#
Mietin.
”Jatketaanko nyt…”
Liekkikatse keskeytti mutta huusin heti
”Ei!”
Ja lähdin huurretassun perään.
Moi The Simpsons fan! Oikeestaan mun pitäisi arvioida nää kerrallaan…mutta saat tästä tarinasta 20p, sillä se oli hyvän pituinen eikä kirjoitusvirheitäkään ollut paljoa! Ja 20p tuplattuna on 40p
Loistoturkki, Ukkosklaani
Loistoturkki astui esiin aluskasvillisuudesta. Hän säikähti nähdessään Perhohännän. ”Mitä sinä täällä teet?” Loistoturkki kysyi hämmästyneenä. Perhohäntä kohautti olkiaan. ”Olen partiossa. Entä sinä?” tämä kysyi. Loistoturkki vilkaisi kiusaantuneena taakseen. ”No, sanotaanko että minäkin olen partiossa.” hän totesi. Hänestä tuntui ujolta naaraan seurassa. Oli sanomattakin selvää, että Perhohäntä oli kaunis. Loistoturkki olisi mielellään halunnut hänet kumppanikseen…muttei se käynyt. He olivat eri klaaneissa. Eikä Kyyhkytähti välttämättä pitäisi siitä. Perhohäntä katseli häntä yhä. Loistoturkki vilkaisi kiusaantuneena taas taakseen ja mietti, tulisiko joku esiin. ”No…tuota..” hän aloitti. Yhtäkkiä pensaasta tuli kani. Loistoturkki ponkaisi pystyyn: nyt hänellä oli tilaisuus saalistaa! Loistoturkki ampaisi salamana kanin perään. Hän tiesi, että Puroklaanin raja oli lähellä, muttei välittänyt. Ei hän sitä ylittäisi. Loistoturkki hyppäsi kanin päälle, mutta se pyristeli pakoon. Perhohäntä juoksi hänen vierellään. ”Minä saan sen.” Loistoturkki rohkaistui ja hyppäsi naaraan eteen. Perhohäntä pysähtyi. Loistoturkki tarttui kiinni kaniin ja tappoi sen. Loistoturkki säikähti huomatessaan olevansa Puroklaanin reviirillä. ”Loistoturkki! Olet Puroklaanin reviirillä!” Perhohäntä huudahti. Tämä näytti vihaiselta. Nolostuin äkkiä. ”Anteeksi.” hän maukui nopeasti. ”Mutta, nappasit sen meidän reviirllämme. Anna se meille.” Ruokohäntä sähähti. Tuijotin naarasta silmiin. Loistoturkkia kismitti. ”Ottakaa sitten!” hän tuhahti ja kääntyi kannoillaan. Loistoturkki tassutti eteenpäin, mutta jäi vielä vilkaisemaan taakseen. Hän näki Perhohännän. Loistoturkki käveli hänen luokseen. ”Mitä sinä vielä täällä teet?” Loistoturkki kysyi naaraalta. ”Katselen vain.” hän vastasi. Loistoturkki näki, kuinka ihana Perhohäntä oli. ”Näytät hyvältä tänään.” Loistoturkki naukui ujosti, mutta nolostui heti.
”Näytät hyvältä tänään? Enkö muuta keksinyt?” Loistoturkki ajatteli vihaisena. Perhohäntä näytti yllättyneeltä. ”Ai, kiitos. Sinäkin näytät kivalta.” hän maukui. Loistoturkki siirtyi lähemmäs Perhohäntää. Loistoturkki tutki hänen silmiään. Näkyikö niissä rakkautta? Perhohäntä loi häneen lämpimän katseen. Loistoturkki nolostui heti. ”Tuota…minulla olisi yksi juttu.” Loistoturkki sanoi varovasti. ”Nyt tai ei koskaan.” hän päätti. Perhohäntä katsoi häntä. ”Tuota..Perhohäntä. Olet mielestäni kivoin naaras kenet olen tavannut. Ja, haluaisin kysyä…haluaisitko kenties kumppanikseni joskus?” Loistoturkki kysyi ja virnisti, tällä kertaa onnelisesti.
//Perho? Sori jos hittasin liikaa\\
Arviointi!
Loistoturkki 25p
Katselin Yksitassua ivallisen hämmästyneenä. Sisareni tuijotti takaisin. ”Mitä järkeä tuossa oli? Kynsit Liekkikatsetta kuonoon? Anteeksi nyt vain, Yksitassu, mutta minusta hieman tuntuu, että sinulla on höyheniä aivoissa!” älähdin. Yksitassu murahti. Hänen lavoillaan oli iso kuivunut veriläikkä. Hetken päästä aloin nauraa. ’Hän ei tajunnut. Tietenkin on hienoa, että hän kynsi sitä kapista kattia kurkkuun!’ ajattelin voitonriemuisena. Yksitassu näytti hämmästyneeltä, mutta hänen kasvoilleen nousi hetken päästä ivallinen hymy. ”Olisit nähnyt sen!” hän naurahti.
”Näinkin. Vau, Yksitassu.” vastasin ihaillen. En olisi ikinä uskonut, että sisareni olisi tuollainen mestari pahanteossa! Hän oli loistava. Yksitassu istahti maahan. ”Tuskinpa enää pidetään harjoituksia.” hän sanoi. Pyörittelin päätäni. ”Eipä varmaan.” vastasin hymyillen vinosti. Yhtäkkiä Kaislasydän tassutti luokseni. Vilkaisin häntä inhoavasti. Naaras huokaisi. ”Huurretassu. Tule mukaani. Samoin Yksitassu.” Kaislasydän maukui. Pyörittelin silmiäni Yksitassulle mutta nousin silti ylös. Kaislasydän lähti leiristä. Seurasin naaraan häntää kohti jokea. Hetken päästä hän pysähtyi ja kääntyi. ”Tässä on uintipaikka. Me harjoittelemme nyt uintia. Jos tapahtuu vielä jotain tuollaista…saatte nähdä, että sitä ei helpolla lasketa.” Kaislasydämen ääni kuulosti pettyneeltä. Olin hiljaa, sillä en jaksanut alkaa väitellä hänen kanssaan. Yksitassu kosketti vettä. Koska oli lehtisateen alku, vesi ei varmastikaan ollut kylmää. Pidin uimisesta. Kosketin vettä kuonollani. Se oli viileää. Ravistelin vedet kuonostani. Kaislasydän tassutti veteen.
”Tulkaa vain, ei tämä niin kylmää ole! Kahlatkaa niin, että olette vatsaanne myöten vedessä!” Kaislasydän rohkaisi. Yksitassu hilautui viereeni ja tassutti hitaasti eteenpäin. Vesi huuhtoi hänen veriläikkänsä. Tassutin inhoavasti eteenpäin. Pian vesi ylettyi jo vatsakarvoihini. Ne imivät inhottavasti vettä. Kahlasin ihan kivikkoalueelle asti, joka oli joen keskellä. Pian vettä alkoi olla kaulaani saakka. Jouduin tekemään uintiliikkeitä päästäkseni kiipeämään kiven päälle. Yksitassu pulahti veteen ja nousi ylös. Kaislasydän tuli perässä ja nousi ylös. ”No niin, nyt olette täällä. Jouduitte varmaankin hieman uimaan, ettekö? No, nyt teillä on tehtävä. Me harjoittelemme kalastusta.” Kaislasydän kertoi. Nyökyttelin tylsistyneenä ja haukottelin. Yhtäkkiä Kaislasydän hyppäsi veteen. Vesi roiskahti päälleni. Seurasin, kuinka naaras ui sulavasti eteenpäin.
”Etsikää kala!” hän huudahti. Yksitassu kurottui katsomaan vähän matkan päähän. Erotin hopeisen hahmon hyppivän.
”Tuolla!” huusimme. Viittasin hännälläni sinne. Kaislasydän nyökkäsi. Sitten hän katosi pinnan alle. Katselin tylsistyneenä miten vedenpinta kupli ja kupli. Vain hetken päästä, Kaislasydän ilmestyi pintaan kala suussaan. Hän tuli kiville ja laski saaliin maahan. ’Minä osaan kyllä paremmin.’ ajattelin vähättelevästi.
”Anna kun minä yritän. Osaan varmasti paremmin, enkö?” kysyin häneltä heilauttaen häntääni sävyisästi. Kaislasydän näytti epäilevältä. ”Osaatko varmasti uida niin hyvin?” hän kysyi.
”Kyllä hän osaa! Osaan minäkin.” Yksitassu puolusti. Nyökkäsin Yksitassun suuntaan kiitollisena. Kaislasydän nyökkäsi ja huudahti. Hyppäsin veteen. Viileä vesi hiveli vatsakarvojani. Yritin pysyä pinnalla. Sukelsin veden alle. Kuulin etäistä huutoa. En pystynyt erottamaan, mitä he huusivat. Yritin erottaa kalaa. Yhtäkkiä näin kaiken levän seassa hopean pyrstön. Sukelsin äkkiä sen perään. Kun olin lähempänä, kurotin sitä kohti. Ahven ui kauemmas. Räpäytin silmiäni sille vihaisena. Uin nopeasti sitä kohti. Yhtäkkiä esiin tuli levän peittämä kivi. Ahven kiersi sen toiselle puolelle. Kiersin sen toiselle puolelle. Uin hitaasti ahventa kohti. Toivoin ettei se lähtisi karkuun. Hyppäsin sen kimppuun ja purin sitä. Ahven veltostui. Nappasin sen hampaisiini. Hyppäsin vedestä ja ulvaisin.
”Sain kalan!” ulvahdin.
//470 sanaa\\
//Yksi?\\